"ei riitä et mä sanon pätkät sätkästä ja duuneista
no pitäs kertoo vaan lätkästä ja huumeista
et sais jengin samaistumaan, ei jyrki kataistumaan
tääl toivonmukaan enää pääsis kukaan"


no aikojen päästä miten mä liikun?
ku seitentoista kesäsenä kävelemäl portaat
mä hengästyin, mut kiikun
saman leikkiksen keinus ku lapsena ja korjaan
sillä sykkeen järkeväksi ja
"heeei, elätkö sä järkevästi?"
ku uhrautumatta iisimpää, turhautumatta siistimpää
mee inttiin ja siisti pääs sillä välin mä riistin täält
muistojani takas kaikessa rauhassa
vaikeessa saumassa marssimas laumassa
mieluummin oot, mut en kritisoi
jos ei munkaan päätökset sun kaulassa
aiheuta ylimäärästä sykettä
ja onni, se on parhainta hyvettä
siihen mä panostan mieluummin ku mä nostan
tilin viime kuun hukatuista tunneista

kertsi:
kyynelistä maa liikaa kastuu
uuden aamun laitan povitaskuun (jess!)
viereen sydämen
eilinen tuntuu huomennakin hyvälle
mä pidän huolta, pystyn ajatella kumpaakin puolta
ku ajatukset ei viisareilla liiku
muistot meidän puolella, tänään ja huomenna


surullisii miehii, surullisii laului
surullisii valokuvii surullisii taului
mis ikinä tavataan aina siihen palataan
tuhlaat elämääs sä sanot ku laitan palamaan
...ja sä käännät selkääs
hei tiedätsä mitä sä tuhlaat kasista neljään?
hasista pelkäät, ravista kenkääs
jos se hiertää no okei en mä sentään
haluu kertoo miten sun pitäs elää
ku muistatki vaa elää ja puhun nyt ketään
ku tarkotan kukaan, murteiden mukaan
no puhu miten puhut paskoille tunteille lupaa
mä en tääl anna, onnellist päätä kannan
harteillani, onnellisuuteen säädän kannan
oikeen kokoseks, oikeen oloseks
ei pieneks poloseks vaa hymyn kautta tunne kotoseks

kertsi

vaan me tääl eletään, kokemuksii kerätään
liian vähä keretään ja siks pyrin elämään
sen mukaan, nukkumaan
ei kiirehdi kukaan ja toivonmukaan
hyvät kokemukset ei oo niitä
et "vedin lärvit enkä muista mitäää"
ku muistamattomuus ei hyviin muistoihin riitä
ja siks ite yritän lungina mielen pitää
mut hei katotaa nii joku työnarkomaani
pitää sanomaani narkkarin puheina
no vähä hiisailtii, sit läpäl friistailii
naamalle sai siit smailii, ne hetket upeita
on muisteltaviksi ja ne muistetaan siksi
et niihin palaamalla saa paremmiksi
mut koskaan liian tiukkaan sido en
ku taskus kybä ja huominen maksaa vitosen!

kertsi